Kun Jonna Tervomaa tekee musiikkia, hän haluaa haastaa itsensä
15.04.2014 | Teksti: Pasi Kostiainen
Jonna Tervomaa
Pimeän vuodenajan valopilkku on ollut Jonna Tervomaan uusi levy Eläköön. Se on Tervomaan ensimmäinen levy kuuteen vuoteen.
Levyä kannatti odottaa, sillä se osoittaa, ettei Tervomaa vetäytynyt julkisuudesta turhan takia. Takaisin radioihin, myyntilistoille ja keikkalavoille palannut Tervomaa kuulostaa tutulta, mutta myös uusiutuneelta.
Niin kuin elämässä parhaimmillaan, uusiutuminen tapahtui sattumien kautta.
”Olin päättänyt pitää vähän pidemmän tauon ja huomasin yllättäen odottavani lasta. Ja sitten halusin olla lapsen kanssa kotona. Enhän minä vain ole otsa rypyssä miettinyt, millaista musaa haluan tehdä. Tuossa tuli erittäin tervetullut uusi tehtävä väliin – tehtävä, joka toki jatkuu”, hän kertoo.
”Se osittain sotki pakkaa, mutta osittain myös selkiytti sitä. Tuli selväksi, että minun on riuhtaistava itseni irti. Vaikka olen fyysisesti tosi nopea, olen henkisesti vähän hämäläinen. Minulla pitää olla sellainen olo, että kun alan tehdä, että täältä pesee – täältä muuten sitten pesee. Se on kokonaisvaltainen asenne ja valmiustila. Ilman sitä asennetta on turha lähteä tekemään mitään.”
Kaikkien keikoilla käyvien ihmisten iloksi Tervomaa löysi tuon asenteen. Tänä syksynä ja ensi vuonna Tervomaa on helppo bongata esittämässä hänen uuden Eläköön-levynsä lauluja sekä vanhoja hittejään.
Mutta ennen kuin keikka-Jonnan asenne löytyi, hänen piti tehdä uraansa koskevia muutoksia.
Kun Jonna Tervomaa aloitti rocklaulajan uransa 1990-luvun loppuvuosina, naiset eivät Suomessa laulaja-lauluntekijöinä esiintyneet. Maarit ja Muska olivat levyttäneet jo 1970-luvulla, mutta vasta Tervomaa oli ison aallon ensimmäinen. Hänen jälkeensä ovat tulleet muun muassa Maija Vilkkumaa, Irina, PMMP:n Paula Vesala ja Mira Luoti, Jippu, Mariska ja monet muut. Tervomaan levytystauon aikana huipulle nousivat muun muassa Chisu, Anna Puu, Erin, Yona, Jenni Vartiainen ja Laura Närhi.
Kun Tervomaa tuli Suljettu sydän -hitillään kuvioihin, hän kohtasi ensimmäisenä naislaulajiin liittyvän uteliaisuuden. Avoimesti epäiltiin, ettei hänen ja Vilkkumaan markkinoilla ole tilaa muille naisille, vaan ”skene on täynnä”.
Tänä syksynä haastatteluissa uuden levyn tiimoilta Tervomaa on törmännyt kysymykseen: pelkääkö hän, ettei hänelle enää ole tilaa muiden naisten keskellä?
Vastaus on selkeä – ei pelota.
”Ihan sama kuin olisin huolissani siitä, että Cheekin levy myy niin paljon. Ihan kuin se olisi minulta pois.”
Kaikilla naisartisteilla on oma juttunsa. Tervomaa erottuu taatusti, hän luottaa siihen itsekin.
”Kyllä naisille on tilaa. Onhan noita karvanaamoja jo ollut – ja on yhä – aika paljon enemmän. Jos minulla ei ole kuuntelijoita, se johtuu sitä, etten ole tehnyt tarpeeksi hyvää levyä.”
Eläköön-levyn lauluja ja linjaa suunnitellessaan Tervomaa kuitenkin tajusi, että hän haluaa uudistua. Ja kun itseään ei pääse karkuun, hän päätti vaihtaa ihmiset ympärillään. Niinpä hänellä nyt on uusi levytuottaja Eppu Kosonen sekä uusi yhtye. Levy-yhtiö Universalin sisällä levymerkki vaihtui, Tervomaata julkaisee nyt maineikas suomirockin yhtiö Johanna.
”En ole koskaan ollut mikään tehoilija. En ole koskaan tehnyt levyä sen takia, että pitäisi julkaista levy, en markkinoiden enkä toimeentulon takia. En ole halunnut polttaa itseäni loppuun.”
”Enkä toisaalta halua hakeutua sellaiseen tilaan, että huomaamatta olisi mennyt autopilotti päälle.”
Tervomaa arvelee, että olisi tavallaan alkanut tehdä musiikkia automaattiohjauksella vanhoihin kaavoihin luottaen, jos ei olisi vaihtanut työtovereitaan.
”Tähän pätee sama kuin parisuhteeseen. Esille tulevat eri puolet, kun on yhden ihmisen kanssa verrattuna siihen, että olisi jonkun toisen.”
Eläköön-levy kuulostaa raikkaalta, mutta on yhä tunnistettavaa Tervomaata. Hän on uusiutunut muun muassa sanoittajana.
”Nyt haluan sanoa enemmän suoraan, mitä ajattelen. Tämä ei ole sattuma eikä henkisen kehityksen tulos, vaan tyylillinen valinta.”
Mitenkähän levyn komeat, mutta aiheiltaan vakavat kappaleet sopivat keikoilla esitettäviksi? Esimerkiksi kappale Tikapuut on käsitettävissä armomurhasta kertovaksi lauluksi. Vaikka laulu on kaunis ja lämminhenkinen, siinä on ristiriitaa viikonlopun keikkojen riehakkaaseen tunnelmaan.
”Minulle olisi vieras ajatus esittää vain settejä, joka olisi ihan pelkästään rillumarei-kannat kattoon-jeejee-meininkiä. Olen aina halunnut esittää parhaita mahdollisia biisejä.”
”Mutta enhän minä mene perjantaina tai lauantaina johonkin bilemestaan olettamaan, että ihmiset kuuntelevat, mitä minulla on sanottavaa. Haluan itsekin nauttia niistä keikoista.”
Keikkatilanne ei aina ole suositullekaan artistille helppo. Haasteita tuovat esimerkiksi yleisön monenlaiset odotukset. On vaikkapa yökerhoravintoloita, joihin kokoontuvat niin työporukalla juhlijat, elämänkumppanin etsijät kuin musadiggaritkin, jotka haluavat tietää, millaisia efektejä Jonna Tervomaan kitaristi käyttää.
Kun tuollaisen yleisön saa puolelleen ja innostumaan, entinen koripallolupaus kokee voittajan fiiliksiä.
”Esiintymistilanteen pitäisi aina olla juhlaa ja melkein aina se sitä onkin.”
Poikkeukseksi Tervomaa mainitsee esiintymisen kipeänä. Välillä keikalle on tullut lähdettyä kehnossa kunnossa. On pitänyt kääntää yleisölle selkä ja tunnustella kovaa hakkaavaa pulssia. Periaate kuitenkin on ollut, että keikalle mennään, jos vaan ääntä lähtee.
Keikan jälkeen esiintymispaikoilla tavataan uusiutunut Jonna Tervomaa. Aiemmin hän oli lavalta takahuoneeseen päästyään ”niin tiloissa”, että tunteen piti antaa laskeutua.
Nykyisenä, sosiaalisempana aikana Tervomaa paitsi päivittää itse omia artistin Facebook-sivujaan myös kohtaa kuulijoita keikan jälkeen.
”Nyt on tosi tärkeää, kun joku seisoo edessä ja sillä on tarina kerrottavana.”
Eniten on kuitenkin muuttunut paluu keikalta. Kun on nelivuotias tyttö odottamassa, kotiinpaluu on riemukasta joka kerta.
”Aina ei ole ollut niin. Aina ei ole ollut helppoa hylätä keikkamaailmaa, jossa antaa itselleen anteeksi asioita. Vaikkapa sen, ettei vastaa viesteihin. Mutta nyt on aina ihana tulla kotiin!”
Katso kuinka Jonna Tervomaa maalaa Niki-lehden kannen taustakuvan minuutissa.
”PIKKUJOULUISSA ON OIKEA VIRE”
Marras-joulukuussa artistien keikkakalenterissa on esiintymisiä pikkujouluissa. Jonna Tervomaa pitää esiintymisestä iloisille ihmisille.
”Yleisö on valmiiksi virittäytynyt juhlatuulelle. Voihan sellaisen keikan varmaan pilatakin, jos oikein haluaa, mutta vaikeaa se on”, hän nauraa.
Tervomaan asenne pikkujoulukeikkoihin on pehmentynyt. Hän oli uransa alkupuolella ryppyotsaisempi, kuten hän itse kuvailee ja pyrki kouluttamaan yleisöä kunnianhimoiseen musiikkiinsa. Nyt erilaiset esiintymistilaisuudet ovat rikkaus.
”Kun on pieni maa ja vähän keikkapaikkoja, niin esiintyjän kannalta hommaa rikastuttaa se, ettei aina mene samaan katettuun pöytään.”
”Yleisön joukossa on usein ihmisiä, jotka eivät ole nähneet yhtään keikkaa etukäteen. Suomessa ei voi kiertää esiintyen vain rokkiklubeissa, joissa yleisö tietää etukäteen tasan tarkkaan, mitä saa. Keikalla olen kaikkia niitä ihmisiä varten, enkä voi pänkäpäisesti tehdä tietynlaista keikkaa vain oman pääni mukaan.”
Jonna aloitti esiintymisen jo lapsena. Hän voitti Syksyn sävel -kilpailun vain 10-vuotiaana kappaleella Minttu sekä Ville vuonna 1983. Hän kiersi ahkerasti ympäri Suomea esiintymässä isänsä Timo Tervon kanssa.
”Isänikin kautta olen saanut hyvän esimerkin työmoraalista. Pikkujouluthan on artistille huikea mahdollisuus. Tietysti, jos keikka alkaa vasta yhdeltä yöllä, se voi olla jo vähän haastavaa.”
Vaikka Jonna Tervomaa on viettänyt hiljaiseloa levytysten suhteen, hän on esiintynyt viime vuosina muun muassa Nieminen & Litmanen ja Hoedown-kokoonpanojen vierailevana laulajana. Pitkäaikaisen tuottajansa ja kitaristinsa Jussi Jaakonahon kanssa hän on kiertänyt duona.
”Ajattelen nykyisin niin, että on osoitus arvostuksesta, kun pyydetään erilaisille keikoille. Kun esimerkiksi pyydetään firmakeikoille, vaikka en ole ensisijaisesti viihdyttäjä, vaan muusikko. Ehkä silloin ajatellaan, että minulla on kykyä ja halua tehdä tilaisuudesta mahdollisimman hyvä.
(Juttu on julkaistu Nikissä 03/13)