Sami Hedberg löytää koomisuutta vaikka Ruotsin-laivan ilmaiskarkista
17.04.2014 | Teksti: Pasi Kostiainen
Katso video kuinka Sami Hedberg taiteilee Niki-lehden kannen taustakuvan.
Sami Hedbergin mielestä stand up -koomikon esitys on parasta ravintolaviihdettä niin esiintyjän, yleisön kuin ravintolayrittäjänkin kannalta.
”Stand upin ympärille voi rakentaa hyvän combon, koska ennen sitä voi käydä syömässä ja katsoa sitten stand up -show’ta muutaman tunnin ja nauttia siinä samalla muutaman alkoholijuoman. Tai toisin päin: aloitat sillä stand upilla ja jatkat sitten iltaa syömään ja juhlimaan. Stand up on parhaimmillaan siinä alkuillan puolella, se ei toimi enää kello 22–23 aikoihin”, Hedberg perustelee.
Mutta nyt ei olla ravintolassa, vaan aamupäivällä A-lehtien kuvausstudiossa Helsingissä. Hedbergistä otetaan valokuvia tähän lehtijuttuun ja kuvataan video kantta varten.
Ilme ja asento vaihtuvat jokaiseen kuvaan kuin ammattimallilla. Ja heihin, riukuvartaloisiin malleihin, Hedberg ottaa selvän pesäeron. Hän pyöristää keskivartaloaan, hieroo syntynyttä vatsakumpua ja ottaa kasvoilleen älyvapaan virnistyksen.
Paikalla on puolentusinaa ihmistä – ja kaikkia naurattaa. Hedberg näyttää tyytyväiseltä.
Juuri tuon tunteen metsästys on tehnyt hänestä stand up -koomikon. Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin hän löysi homman, jossa ihmisten naurattaminen muuttui työksi ja kutsumuksesta tuli ammatti.
Stand up -koomikko Sami Hedberg on helppo kuvitella koululuokkaan Helsingin Lauttasaareen iloiseksi oppilaaksi. Hän oli jo varhain se porukan hauskuuttaja. Opinto-ohjaajat eivät kuitenkaan vielä 1990-luvulla osanneet neuvoa, miten stand up -koomikoksi ruvetaan.
Esiintymishalua Hedbergillä kuitenkin oli.
”Ihan pienenä olin ujo, mutta yläasteella ja lukiossa nauratin muita. Samoin armeijassa, siellä oli ihan levotonta.”
Intin jälkeen Hedberg haki näyttelijäkoulutukseen Teatterikorkeakouluun.
”Olin päättänyt etukäteen, että jos en kerralla pääse, en pyri enää koskaan uudestaan.”
Eivätkä Suomen himoituimman koulutuspaikan ovet avautuneet. Hedberg sai kuitenkin palautetta, joka tehosi. Hänelle kerrottiin, että musiikkiosuus pääsykokeessa oli mennyt hyvin. Mutta myös arveltiin, ettei esiintyminen sinänsä taida olla hänen juttunsa.
”Se oli sellainen lause, joka härnäsi nukkuvaa karhua. Päätin, että tulen tekemään jotain esiintymiseen liittyvää. Minähän vielä näytän.”
Sopivaa ilmaisumuotoa ei kuitenkaan meinannut löytyä millään. Hedberg opiskeli liiketaloutta ja meni hotelliin töihin – kahdeksaksi vuodeksi.
Stand up -koomikon uraa Hedberg ei osannut ajatellakaan. Ei silloinkaan, kun näki ensimmäisen esityksensä. Hedberg oli ollut ravintolassa syömässä ja aterian päätteeksi lavalle oli tullut stand up -koomikko Pekka Jalava. Hedberg muistaa nauraneensa vedet silmissä koko esityksen ajan ja ihmetelleensä, mistä oikein on kyse.
Hyppääminen lavalle itse vaati vielä kuitenkin kolmen vuoden vauhdinoton.
”Mietin, miten kukaan voi mennä lavalle yksin? Miten kukaan voi uskaltaa?”
Hedberg oli kyllä saanut tuttunsa nauramaan, mutta valmistellun esityksen vetäminen vaikkapa koulussa oli aina ollut vaativaa, jännittänyt liikaakin. Pelko oli vain voitettava.
Hedberg yksinkertaisesti päätti, että hänen esiintymishalunsa on voimakkaampi kuin pelkonsa.
Stand up -komiikkaa hän rohkaistui kokeilemaan SubTV:n Get up, Stand up -kykykilpailussa vuonna 2005.
Tosin vähältä piti, ettei Hedberg jäänyt ulos koko kisasta. Hän ilmoittautui liian myöhään. Hedbergille todettiin, ettei hän pääse mukaan. Puhelu ohjelman tuottajalle kuitenkin kannatti. Hedberg osallistui – ja voitti koko kilpailun.
Käytännössä pelko poistui vasta kesken ensimmäisen esiintymisen. Kilpailua varten oli pitänyt opetella silloin pitkältä tuntunut, kahden minuutin esitys.
”Ensimmäistä naurua piti odottaa 25 sekuntia. Se oli jotenkin pahinta, mitä ihminen voi kokea. Siitä se sitten kuitenkin lähti. Nykyisin teen soolokeikkoja, joissa olen lavalla kaksi 45 minuutin settiä.”
Yhdeksän vuoden aikana Hedberg on tehnyt yli 2 000 keikkaa. Hänestä on tullut ehkäpä Suomen tunnetuin stand up -koomikko.
Hän veti jopa Helsingin areenan täyteen marraskuussa. Omia tv-ohjelmia hänellä on ollut useita, ja seuraava alkaa maaliskuussa: Hedberg alkaa vetää MTV3:lla Janne Katajan ja Vappu Pimiän kanssa koko perheen viihdeohjelma Tuubia.
Eivätkä liiketalouden opinnotkaan menneet hukkaan. Hedberg pyörittää ohjelmatoimistoa, joka välittää myös kymmenien muiden stand up -koomikkojen keikat, julkaisee Hedbergin esityksiä DVD:llä ja järjestää tapahtumia, muun muassa Helsinki Comedy Festivalin vuosittain.
Kun viime vuonna oli lisäksi yli 200 keikkaa, koomikko tunnustaa, ettei aina jaksanut naurattaa.
”Kaikki ei ollut kunnossa, kun joillakin keikoilla en enää jaksanut tarttua yleisön kommentteihin kuten tavallisesti. Jatkoin vain omaa juttuani.”
Kunnon loma kuitenkin riitti. Nyt Hedberg jaksaa taas nauraa – ja naurattaa, vaikkapa omilla klubikeikoillaan Helsingin Apollossa.
”Siellä ei ole mitään oopperameininkiä. Apollo on vanha teatteri, joka antaa monenlaisille ihmisille vapauden tulla paikalle. Iltaa voi tulla viettämään niin 18- kuin 60-vuotiaskin. Stand up ei katso ikäjakaumaa – ainakaan minun show’ssani.”
Stand up -koomikot kertovat esityksissään omasta elämästään, omia havaintojaan.
Hedberg kirjoittaa havaintonsa muistiin. Ne poikivat sitten aikanaan juttuja esityksiin. Kuten esimerkiksi kiukkuinen huomio siitä, että neljän hengen hytissä laivalla oli vain kaksi Marianne-karkkia. Tästä saattaa kehittää koomisen kokonaisuuden risteilyn ympärille.
Hedberg kertoo sen omana kokemuksenaan, mutta yleisö tunnistaa itsensä. Nykyihmisten kokemukset laivamatkustajina ovat toistensa kaltaisia.
”Pääsin kerran juttelemaan nuoruusvuosieni sankarin, Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa. Hän sanoi, että vitsinkertojat ovat erikseen. Toiset tyypit saavat sitten ihmiset rentoutumaan ja nauramaan. Minä teen niin kavereiden kanssa ravintolassakin. Pidän juttua yllä ihan luonnostaan. Mutta vitsin kertomista en osaa”, Hedberg sanoo.
Mutta miksi stand up ei toimi ravintolassa enää myöhemmin illalla, esimerkiksi kello 22–23?
”Silloin show’ssa on yleensä mukana liian monta stand up -koomikkoa.”
”PITÄÄ OLLA HALU TEHDÄ”
Kun stand up -koomikot alkoivat esiintyä Suomessa 1990-luvulla, arveltiin, ettei ilmiö ole pitkäikäinen. Jäyhien suomalaisten ei uskottu innostuvan sen enempää esiintymään kuin seuraamaan muiden esityksiä.
Toisin on käynyt. Stand up -koomikoista on tullut tunnettuja viihdyttäjiä.
”Tärkeintä on ollut halu tehdä. Pitää olla motivaatio. Vaikka sitten tuntuisikin kokeilun jälkeen, ettei tämä ole minun juttuni, niin sen esiintymishalun pitää olla kuitenkin ykkösenä. On haluttava naurattaa ihmisiä”, Sami Hedberg sanoo.
Stand up -koomikon työhön ei riitä se, että haluaa kertoa tarinoita ihmisille.
Hedbergin mukaan on oltava polte vetää tarinoilla show.
”Juttujen on oltava omia. On luotava tarinoille oma maailma. Mitä asioita itse vihaa tai rakastaa? Mistä on kotoisin? Olen ylipainoinen ja puhun siitä. Olen Hedberg, vaikka en ole suomenruotsalainen.
Nämä kaikki ovat sellaisia rikkauksia, jotka kannattaa hyödyntää. Olen nähnyt sellaisenkin koomikon, joka oli tummaihoinen juutalainen ja asui Saksassa. Siinä on jo aika kova maailma, josta lähteä ammentamaan.”
Hedberg muistuttaa, että stand upin tekeminen on vaativaa. On uskallettava esiintyä ja kohdata yleisö sekä paljastaa itsestään henkilökohtaisia asioita ja alistaa ne naurunaiheiksi.
”Joku voi oppia stand up -koomikoksi helposti, joltakin toiselta se voi viedä vuosia. Uskon kuitenkin, että stand up sopii suomalaisille aika hyvin.
Meissä on aika paljon itseironiaa. Vaikka emme osaa aina nauraa itsellemme, osaamme heittää itseironista juttua ja siedämme sitä.”
Vaatii esiintyjältä ammattitaitoa osata pilkata yleisön edustajia ilman, että kukaan loukkaantuu.
”Tavallisesti kysyn, että mistä olet ja mitä teet. Ensin tutustutaan ja nostetaan tämä tyyppi tai pariskunta jalustalle. Sitten sitä jalustaa aletaan nakertaa. Se vitsi tehdään tavallaan yhdessä.
Ja show’n lopuksi pitää muistaa aina kiittää ja mainita esityksessä käytetyillä nimillä nämä henkilöt, ovat ne vaikka Kissanainen ja Lepakkomies.”